Ulkona on kylmää ja harmaata juuri nyt kun katson ikkunasta. Ei aurinkoa. Ei valoa. Vertailen sitä omaan elämääni. Joskus on aurinko kirkas, joskus on pilvistä mutta aurinko paistaa silti pilvien läpi ja joskus on täysin pilvistä. Pahimpina kausina myrskyää ja sataa. Mutta säähän ei voi vaikuttaa. Voi vaikuttaa siihen miten käsittelee myrskyt ja synkän, pilvisen sään. 

Minulla diagnosoitiin masennus ja ahdistus 4 vuotta sitten ja minulla on ollut autismikirjon häiriön diagnoosi 12-vuotiaasta asti. Olen tottunut autismikirjooni, mutta masennus ja ahdistus vaativat totuttelua. Mietin miten elämäni muuttuisi niiden kanssa. Saan tarvitsemaani apua, mutta usein on ollut huonoja kausia jolloin kaikki harmittaa ja näkee vain synkkää ympärillään. Minun on pitänyt opetella laittamaan mielenterveyteni etusijalle vuosien varrella ja olemaan lempeämpi itseäni kohtaan. 

Yritän verrata henkisesti huonoja päiviä siihen kuin ne kävisivät kylässä. En voi jättää niitä huomiotta, mutta tiedän että ne ovat paikalla ja yritän oppia tuntemaan miksi ne tulivat paikalle. Ja tiedän etteivät ne ole koko ajan kylässä. Viime viikko oli vaikea ja oli monta kertaa peräkkäin henkisesti huonoja päiviä, mutta sitä oppii erilaisia turvallisia taitoja sietämään niitä. 

Pidän päiväkirjaa ja julkaisen artikkelin joka tiistai ja lauantai. Ilmoitan aina etukäteen jos en pysty julkaisemaan. Vaikka elämäni on vaikeaa, yritän löytää valonpilkahduksia pilven läpi. Ja silloinkin kun on täysin pilvistä tai sataa tai myrskyää, turvaudun hätäsuunnitelmiin.